Liiapeksi-Aegviidu reitti (32 km), KUUSALU, HARJUMAA

Kuljimme kesäkuussa kolmestaan Liiapeksistä lähtevän ja Aegviiduun päättyvän vaellusreitin. Teimme samalla pesimälinnuston Atlas-kartoitusta. Karhun ja maakotkan elinpiirissä tallustaminen oli mieluisa kokemus, kun sääkin meitä suosi.

Ensimmäinen iltapäivä

Lähdimme liikkeelle reitin pohjoispäästä Tallinna – Narva päätieltä. Bussimatka Tallinnasta Loksan tienhaaraan vei vajaan tunnin. Sitten vaan kumpparit jalkaan, reppu selkään ja menoksi. Alkupään viisi kilometriä sujuivat kevyesti sekametsässä talojen lomitse pikkuteitä puikkelehtien. Piti kyllä tarkkailla karttaa vähän väliä. Ensimmäinen leiripaikaksi merkitty kohta oli ”Järvi järved” nimisten järvien rannalla, mutta me painalsimme siitä kohisten ohi. Pikklaugas lammen jälkeen tultiin komean Suru suursoon laitaan. Tästä lähtee pitkospuut etelään, joten kartan saattoi pistää taskuun. Valkoviklon laulaessa pitkospuiden puolivälissä pysähdyimme taukotorniin haukkaamaan evästä. Tuhansien lampareiden rei’ittämä suo kasvaa suopursua ja kitumäntyä. Pitkosten päätyttyä kiivetään harjanteen yli Paukjärvelle, pannaan leiri pystyyn ja käydään uimassa.

Toinen päivä

Aamu sujui Suru suursoon suunnalla Atlas-retkeillen. Suon yllä leijui kaksi maakotkaa soitimella ja pikku lutakossa jouhisorsapoikue kiiruhti pakosalle. Palattiin aamiaiselle ja sitä nauttiessamme huomasimme pystyttäneemme teltat illalla epähuomiossa nuolihaukan pesäpuun alle. Paukjärven ympärillä on komeaa hongikkoa. Päivän kävelyannos oli vaivaiset viisi kilometriä kaakkoon Suurjärven suuntaan. Kuljimme harjannetta seuraten, eikä niin ollen karttaa juuri tarvinnut. Sen sijaan piti katsoa jalkoihinsa, sillä polku poukkoili jatkuvasti ylös alas rinteitä, joilla puiden juuret ovat kuluneet esiin. Merkitty leiri- ja nuotiopaikka Väinjärven rannassa oli niin roskainen ja tallattu, ettei se oikein houkuttanut jäämään. Lampsimme iltaa myöten mukavampaa telttapaikka etsien Pikkjärven kaltaalle ja päätimme jäädä siihen. Uni tuli.

Kolmas päivä

Päivän kuluessa Võhma raba, Järveraba ja Suurjärve Atlas-retkeiltiin. Toinen maakotkapari piti soidintaan, lapinharakka lauleskeli ja kuikka kellui kaikessa rauhassa. Rankan resuamisen jälkeen jalat alkoivat olla huonossa kunnossa, joten iltapäivä lepäiltiin, mitä nyt pikku lenkki verryteltiin ja nälkähän siinä tuli. Tiesimme, että huomenna oli vuorossa pitempi marssi, joten kevensimme kuormaa niin paljon kuin kattilaan mahtui. Siitä tuli melkoisen tuhti ateria, eivätkä jälkiruoaksi paistetut letut tahtoneet oikein mennä kaupaksi. No, syötiin ne sitten kuitenkin.

Neljäs päivä

Tähän kohtaan oli suunniteltu reippaampi 18 kilometrin rupeama. Pari ensimmäistä kilometriä kuljimme metsäpolkua, mutta siitä ura urkeni ensin hiekkaiseksi ja puolivälin jälkeen leveäksi kovapohjaiseksi metsätieksi. Kulku oli helppoa loivasti kumpuilevassa maastossa, kun ei karttaakaan juuri tarvinnut. Ensimmäinen taukopaikka oli Soodla joen rantapajujen ja leppien siimeksessä. Tässä kohtaa kirjosieppo ja pikkutikka pääsivät kirjoihin. Päivä oli aurinkoinen ja lämmin, joten kuumahan siinä tuli, vaikka reppu olikin jo keventynyt. Toisella taukopaikalla pulahdimme Ännijärveen vilvoittelemaan. Peipot lurittelivat ja metsäviklot kirmasivat ympyrää. Loppumatka Aegviiduun taisi olla alamäkeä. Olimme varanneet perille yösijan, saunan ja aterian. Kipaisimme kaupasta parit kaljat kullekin ja rentouduimme riuskan päivän päätteeksi.

Viides päivä

Astelimme aamulla Aegviidun rautatieasemalle. Siellä jouduttiin hieman hämillemme, kun ei tiedetty mihin kohtaan juna mahtaa pysähtyä – oli nimittäin sen verran suuri ratapiha. Kysymällähän siitäkin selvittiin ja lättähattuun päädyttiin. Pilkkahinnalla puksutimme pääteasemalle Tallinnan Baltijaamille ja siitä edelleen satamaan.

Yleistä

Reitin kumpaankin päähän pääsee helposti. Sen 32 kilometrin varrella on neljä teltta- ja nuotiopaikkaa. Viisi pohjoisinta ja kymmenen eteläisintä kilometriä kuljetaan käsitellyssä metsässä, mutta siihen väliin jää viisitoista kilometriä lähes koskematonta männikköä. Suru suursoo on 3×4 km laajuinen ja täynnä lammikoita, joten luulisi siellä sudenkorentojen viihtyvän. Võhma raba on puolet pienempi kohosuo. Hieman Aegviidun pohjoispuolella on Kõrvemaan hiihtokeskus, jossa tarjolla on majapaikka ja useita latuvaihtoehtoja.

Linkki reittiin löytyy täältä.

Lisää reittejä: http://loodusegakoos.ee

Hiking routes: http://loodusegakoos.ee/en

naytakartalla

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s