Miksi retkelle Viroon?

    

Miksi lähteä Viroon retkelle?

Viro on täynnä hienoja paikkoja, reittejä ja kohteita. Suomeen verrattuna retkeily on moninkerroin antoisampaa ja naamansa polttaa helposti lyhyelläkin reissulla. Kaikkeen tähän on syynä erilaiset maisemat, huikeat lintukeskittymät ja retkikohteet, sekä koko joukko eteläisempää eliölajistoa. Skandinaviaa runnellut jääkausi jätti etelänaapurimme rauhaan ja maaperä on muinaisen merenpohjan kalkkikiven rikastamaa. Täällä etelämpänä kalkkiaines jäi jäljelle, minkä ansiosta kasvillisuus on rehevää, jolloin myös hyönteisiä – ja saman tien muitakin eläimiä – on runsaasti. Etenkin kämmekkälajisto on huippuluokkaa. Jos jotain haluaa moittia niin korkeuserot ovat peräti vaatimattomia, Pohjoisviron pank’eja tai etelän jyrkkäreunaisia mäkiä lukuunottamatta. Laajat matalat hiekkapohjaiset rannikot ovat kahlaajalinnuille mieleisiä. Etelä-Suomen karuista jyrkkärantaisista lahdista ei löydy vertaista esimerkiksi Hiidenmaan hiekkadyyneille.

Maan itäosa on enimmäkseen kuivaa ylänköä, korkeus on pääasiassa 100 – 200 m merenpinnasta. Maasto on kumpuilevaa viljelystä, jossa siellä täällä notkelmissa välkehtii kirkasvetisiä järviä. Peipsin pohjoispuoli samoin kuin Peipsi- ja Võrtsjärven välinen maasto ovat vaikeakulkuista soistunutta metsää. Aivan kaakossa Haanjan ylängöllä kuusikko peittää pieniä jyrkkärinteisiä kukkuloita.

Mikäli keväiset lintumassat alkavat puuduttaa, tiedon nälkää voi toki tyydyttää myös Viron historiaa tutkiskellen. Lyhyelläkin oppimäärällä lähihistoria tarjoaa vaihtelevia näkymiä, niin mielikuvituksessa kuin jokapäiväisessä kaupunkikuvassakin. Viro on ollut valloittajien kourissa vuosisatoja ja hallitsijoina on ollut vähintäin puolenkymmentä rajavaltiota tai lähinaapuria. Tästä johtuen myös nykykulttuuri on täynnä historiallisia vivahteita.

Rajojen rauettua heti 1980-luvun lopun itsenäistymisen jälkeen maa on helposti ja kohtalaisen edullisesti saavutettavissa. Suomenlahden ylittää päivittäin useita vesi- vehkeitä ja ilma-aluksia, joten valinnan varaa riittää. Matka taittuu kohtalaisen nopeasti ja hinnan voi valita edullisesta aina business-luokkaan asti. Hinnat ovat toki nousseet Viron liittyessä euroon vuonna 2011, mutta syrjäseuduilla majoitukset ovat edelleen erittäin edullisia. Ja valinnan varaa riittää sielläkin.

Näiden sivujen on tarkoitus kiteyttää olennaisin, varsinkin jos olet lintuharrastus-mielessä lähdössä retkelle. Sivultolta löydät merkittäviä retkikohteita, sekä  edullisia ja soveliaita majoituspaikkoja. Kohteista mainitaan kiinnostavimmat näkökulmat paitsi lintulajien ja -määrien kannalta, myös muiden eliöiden osalta. Kaikkea ei ole välttämättä täälläkään listattu, joten jos tiedät uuden kohteen otamme vinkin siitä ilolla vastaan. Vinkkaa siitä meille! Hyvä kohde on ensisijaisesti mielenkiintoinen lintupaikka, mutta myös poikkeava luontokohde tai suurempi suojelualue. Peruste voi olla merkittävä muuttajamäärä, lepäilijämäärä tai vaikkapa kuvauksellinen vesiputous tai yksittäinen puuvanhus. Myös monituiset kasvit, kirvat, käävät, kuoreet ja kauriit kiinnostavat, jos ne voi jotenkin ilmaista tämän sivuston tyylilajissa. Kaikille meille kohteiden luonne on aina hieman erilainen.

Liikkuminen yleisesti

Laivaliikenteen aikataulut muuttuvat vähän väliä, ajankohtaiset lähdöt ja varaukset kannattaa selata uudelta portaalilta. Linja-autojen reittiverkko on tiheä, vuorovälit kohtuullisia ja hinta kilpailukykyinen. Bussitauluja voi tarkastella täältä tai täältä. Tallinnan rettiliikenteeseen on oma järjestelmänsä, joka on erittäin hyvä! Raideliikenne kehittyy kohisten, nyt junalla pääsee jo kaikkialle. (Linjakartta). Reaaliaikainen tiesää näkyy puolestaan täältä. Saarille päivittäin liikennöivät  laivat löytyvät täältä ja tarvittaessa lentokoneellakin pääsee.

Viro on Suomeen verrattuna kokolailla pieni, Tallinnasta on maanteitse alle 300 km minne tahansa ja matka Narvasta Saarenmaan eteläkärkeen jää sekin alle 500 km:n. Osa pääteistä on saatu viime vuosina EU:n tuella hyvään kuntoon, mutta syrjemmällä kulku voi olla hidasta tai jopa vaivalloista. Maan länsiosa on alle 100 m:n korkeudella merenpinnasta. Lukuisten suurten soiden ympärillä kasvaa vedenvaivaamaa metsää, joskin rannikolla hiekkapohjaiset männiköt ovat tavallisia. Hiiu- ja Saaremaasta voi karkeasti todeta, että ne ovat puoliksi peltojen pirstomia, puoliksi metsäisiä saaria. Pohjoisen puoleiset rannikot ovat enimmiltään karua soraa ja jyrkkä kallas ulottuu monin paikoin aivan rantaviivaan asti. Saarten ja mantereen väliin jäävä Väinameri on kauttaaltaan matala ja ruovikkoisten lintulahtien ympäröimä. Pärnun ja Kuressaaren eteläpuolella puolestaan levittäytyvät pitkät hiekkarannat. Peipsin pohjoisosa on lomalaisten suosimaa hiekkarantaa, mutta Lohusuun eteläpuolella rantaa reunustaa leveä ruovikkovyö, eikä rantaan pääse kovin monessa kohdassa. Joten ole tarkkana!

Palvelut

Riippuen hieman siitä millä alueella liikut, palvelujen taso ja määrä vaihtelee.  Hotelleja toimii paikka paikoin, motelleja on monessa pikkukaupungissakin ja erilaisia maatilamajoituksia nousee nykyään maastoon kuin sieniä sateella. Netissä omaehtoiseen majoitushakuun löytyy sivut ainakin täältä. Yksinkertaisempi ja tutkittu valikoima on kuitenkin kerätty tälle sivustolle. Koetamme esitellä parhaat paikat etenkin linturetkeläistä silmällä pitäen.

Ruoka on harvoin ongelma. Kauppoja on maaseudullakin useimmissa kylissä, joskin niiden määrä kyllä vaihtelee ja pääsääntöisesti pikkukaupat hupenevat isojen jaloissa. Useimmat putiikit suljetaan klo 22, ja valikoima etenkin pienimmissä on niukka, painottuen juomiin tai pitkään säilyviin tuotteisiin.

Laki tuntee jokamiehenoikeudet, mutta ne eivät ole yhtä laveat kuin Suomessa. Esimerkiksi rantaan saa joka puolella mennä, koska Virossa ainakin merenranta on kaikkien käytössä, joistakin epäselvistä kylteistä huolimatta. Eramaa tarkoittaa ”yksitysmaata” tai eramets on yhtäkuin yksityismetsä, joka kehoittaa kulkijaa viipymään alueella vain lyhyesti mutta ei yöpymään. Myös sienien ja marjojen poimiminen vaatii maanomistajan lupaa tällä aluella. Eravaldus tarkoittaa yksityisaluetta ja johtaa yleensä hyvin pian jonkun pihaa. Kunnioitathan siis lakeja kuten kotimaassakin teet!

Kohteiden esittely

Kaikki valitut kohteet ovat vähintään käymisen arvoisia, vaikka osassa lajisto tai aspektit ovat toki vähempiarvoisia. Siinä missä yhtä kiinnostaa yksi juttu on toiselle joku toinen tärkeä. Kaikki kohteet on esitelty seuraavin ohjein:

Koko ja laajuus:

Kertoo yleisesti kohteen laajuudesta, mikäli se on tarkemmin määriteltävissä.

Saavutettavuus:

Saavutettavuutta on määritelty kolmella eri -luokalla. Osa kohteista on vaikeammin saavutettavissa, esim saaret, joille meno vaatii aina etukäteissuunnitelman. Toiset kohteet ovat kohtalaisen helposti saavutettavissa mutta tie- tai muista olosuhteista johtuen sille on annettu vain   -luokka. Erinomaisesti saavutettavat kohteet joille pääsyyn ei ole mitään estettä on luokiteltu  -luokalla. Myös julkinen liikenne esitellään.

Lajisto/Linnusto:

Kertoo yleisesti kohteen lajistosta, linnuista, kasveista, hyönteisistä yms. Lintumääriä ja lajeja kuvataan yleisluonteisesti ja lajeista on yritetty poimia esille mielenkiintoisimmat. Merkittävimmistä kohteista on pyritty luettelemaan isoja muuttosummia tai lepäilijä-määriä aina kun tietoa on saatavilla.

Sivuston alkutekijät (Nuoranen, Pettay) tuntevat linnuston varsin hyvin, mutta muut eliöt – alkaen lumoavista limasienistä aina näsäviisaisiin nisäkkäisiin – ovat vasta nousseet kiinnostuksen piiriin. Näistä etsitään jatkuvasti lisää tietoja, jotka sitten sälytetään sivustolle sopivissa erissä.

Majoittuminen ja muut palvelut:

Majoituspaikoiksi on valittu kohteita retkikohteiden läheltä, mieluiten palvelutasoltaan hyvälaatuisia. Alueellisesti taso vaihtelee ja rajaseuduilla huippulaatua on harvassa. Palveluista on mainittu myös kaupat tai pienemmät ”kauplukset”, mikäli niitä on matkalla tai muualla kuin majoituspaikoissa.

Rakenteet:

Rakenteista kerrotaan lintutornit ja muut mainitsemisen arvoiset näkö- tai tuulensuojaa tarjoavat majakat, rakennukset tai paikat

Ajo-ohje:

Ajo-ohjeet on kuvailtu yleisluonteisesti ja pääasiassa vastuu jää kulkijalle. Muutamissa vaikeasti löydettävissä kohteissa on annettu tarkemmat ajo-ohjeet.

Lisätiedot:

Lisätiedoissa on mainittu vapaamuotoiset ohjeet tai muut mahdolliset vinkit ja infosivut.

Paras aika havainnoida lintuja eli ns. sesonkiaika.

Kertoo yleisesti siitä mihin vuodenaikaan kohteella vierailu on suotavaa tai jossain määrin järkevää. Toki kaikilla kohteilla vierailu on sallittua myös muina vuodenaikoina, mutta esimerkiksi jotkut sisämaan kohteet voivat olla tyhjiä linnuista jo alkusyksystä tai talvella, ja siksi vierailu voi olla tarpeetonta.