Jalohaikara / Egretta alba / Hõbehaigur
Esiintyminen: Keväällä ensimmäiset saapuvat heti maaliskuun puolivälin jälkeen, mutta laji yleistyy kunnolla vasta huhtikuun lopulla. Päämuuttoja on nähty toistaiseksi vähän mutta Kablissa näyttäisi olevan maalis-huhtikuun taitteessa jonkinlainen tiheämpi jakso. Jalohaikara jatkaa levittäytymistään edelleen pohjoisemmaksi eikä ole tiedossa onko isoin aalto jo pysähtynyt.
Pesintä: Räjähdysmäisesti levinnyt jalohaikarakanta arvioidaan nyt jo 100-300 parin suuruiseksi virallisen 2019 arvion mukaan. Lajin ensimmäinen pesintään viittaava havainto tehtiin vasta 2008. Parimäärän voi 2020-luvulla todeta vanhentuneeksi sillä 2022 pesi pelkästään jo yli 250 linnun kolonia Sutlepassa. Vuonna 2023 samassa koloniassa oli 448 lintua. Eniten yksittäisiä pesintöjä on todettu Tartumaalla. Latviassa lajin kanta on jo 750-1000 paria, kun ensipesintä löydettiin vasta 1990-luvun lopulla.
Kesän jälkeen heinäkuussa pesintänsä lopettaneet linnut kokoontuvat parhaille kosteikoille ja eniten niitä on havaittu mm. Häädemesteessä, jossa on havaittu 200-300 linnun kertymiä. Syys-lokakuussa nähdään vielä yleisesti yli 100 linnun kertymiä. Lokakuun puolivälistä alkaen laji on vähälukuinen ja viimeistään joulukuun alun jälkeen harvinainen. Talvikanta 0-3 yksilöä, mikä lienee aliarvio.